Kotona harjoittamisesta

Täytyy nostaa kädet pystyyn ja myöntää, että tämä ei ole ollut minun viikkoni mitä salille pääsemiseen tulee. Maailmankaikkeudella on toisinaan pistämätön huumorintaju. Mutta palataanpa viikon alkuun.

Olen koko ajan ajatellut, että opettajan johdolla harjoittaminen on aina ja automaattisesti parempi kuin yksin kroppansa kanssa matolla heiluminen. Olen tehnyt muutamia kotiharjoituksia aivan polkuni alussa, lähinnä opettaakseni keholle aurinkotervehdyksiä, eivätkä seuraukset olleet kovin kehuttavia. Sen näkivät kollegatkin, kun konkkasin kotiharjoitukseni jälkeen pitkin työpaikan käytäviä nivustaipeeni venäyttäneenä. ”Ahaa, olet taas joogannut!” Ehkä syynä olivat nämä kotimatolle plösähtämiseni ja tämä-ei-ole-yhtään-sama-asia -tuntemukseni, mutta en tullut edes tutkineeksi kotiharjoittamisen suhdetta salilla käymiseen, niin itsestäänselvä niiden nokkimisjärjestys mielessäni oli. Kotona harjoittaminen oli vähän kuin B-tason joogaa niille joita laiskottaa; tosinaiset käyvät salilla joka päivä. Sanomattakin lienee selvää, että minä en kuulunut näihin tosinaisiin, mutta siitäkin huolimatta kotiharjoittelu jäi.

Sitten silmiini osui Elephant Journalin kautta löytämäni juttu joogan harjoittamisesta kotona. Pureksimatta juttua muille valmiiksi, keskeisin havaintoni oli yllättävä oivallus siitä, että kotiharjoitus olisikin köyhän miehen astangan asemesta tärkeä toinen puoli samasta kolikosta: osa oppimisesta sekä myös opetetuksi tulemisesta, tilanteena kenties jopa haastavampi kuin muodollisessa ohjauksessa viipyileminen.

Yleisin tunteeni saliharjoituksen aikana on se, että huomioni on kokonaan omassa kehossa. En tule ajatelleeksi harjoituksen aikana juuri mitään: tarkkaavaisuus on suunnattuna liikkeeseen, asennon ystävälliseen ja uteliaaseen havainnoimiseen päästä varpaisiin, sen tarpeenmukaiseen korjaamiseen siltä osin kuin oma ymmärrys antaa myöten. On itse asiassa aika mielenkiintoista, että se toimii juuri näin. Katse on kohdistettuna jonnekin – joskus jopa niin että muitakin näkyy (prasarita padottanasana…), mutta huomio on kääntynyt täysin sisäänpäin, omaan kehoon. Sitä näkee, mutta ei katso. Tästä syystä luulin kutakuinkin tietäväni, mitä harjoittaminen minulle tässä vaiheessa polkua on, ja tästä syystä minulle tuli yllätyksenä se, että siihen oli piilotettuna minulle täysin vieras puoli. Sellainen, jossa olisin kehoni kanssa täysin itsekseni.

Tuli maanantai. Ajattelin lähteä tunnille ja lähdinkin. Seisoskelin kärsivällisesti bussipysäkillä liki -15 C pakkasessa linjuria odotellen. Sitä vain ei sitten tullutkaan. Seuraava ajeli pilkkopimeänä. Päädyin odottamaan lähes puolisen tuntia, kunnes kolmatta odotellessani vihdoin luovutin. En selvästi ollut menossa tunnille sinä päivänä. Hipsin puolijäässä takaisin ja päätin ottaa artikkelissa lukemani vinkit käyttöön. Hienoa, kotiharjoitus! Se oli totta vie erilainen kokemus. Ajatus harhaili. Lemmikkieläin pyöri kiinnostuneena milloin mahan alla, milloin käsien välissä, milloin toteamassa, että lattialle oli kasvanut vuori jonka yli olisi hillittömän hienoa kiivetä juuri nyt. Unohdin kategorisesti, että aurinkotervehdyksen B-osassa taivutetaan polvia. Utplutin jälkeen tajusin unohtaneeni vinyasat – siis jokaisen niistä. Lopulta huomasin kaiken kukkuraksi tehneeni harjoituksen varttia nopeammin kuin tunnilla. Se oli siis suoritus vailla vertaa, ja sain siitä aika lailla pohdittavaa. Mihin minulla oli kiire?

Seuraavan kerran palasin kotimatolle keskiviikkona. Harjoitus alkoi pikkuhiljaa avartua vähän enemmän ja eri tavalla. Ahaa, vai näin minä teen tässä ja tässä asennossa? Ja kuinka monta aurinkotervehdystä olen siis nyt tehnyt? Ei muuten mitään hajua!

Tuli torstai, yksi melko vakiintuneista salipäivistäni. Lähdin taas tunnille, ja seisoin taas samalla bussipysäkillä. Ja seisoin. Taas 20 minuuttia, ilman kyytiä salille. Puolen tunnin päästä jälleen luovutin, ja juuri kun pääsin kotiportille päin, odottamani bussi huristeli ohitse. Eri linja, sama tulos. Kaksi kertaa viikossa! Molempina salipäivinä! Millä todennäköisyydellä!  kohkasin mielessäni.

Tein taas kotiharjoituksen, ja maanantaista oppineena päätin käyttää siihen tällä kertaa aivan eri tavalla aikaa. Tarkastelin, miten askelsin punnerrukseen ja miten asettelin varpaani, ja seurasin uteliaana, miten nostin itseäni kulmaan (vinosti!). Linjasin trikonasanaa jalkaterien ja polvien kierron osalta paljon huolellisemmin kuin aikaisemmin. Ihmettelin, miksi en kerta kaikkiaan tahdo muistaa aurinkotervehdyksen B-osan polvitaivutusta, jos kerran muistan soturisarjan kokonaisuudessaan. Kuuntelin mielen supatuksia, kuuntelin kehoa. Unohdin haara-asennossa tehtävät alastaivutukset kokonaan ja samaten trikonasanan B-osan. Tein ne nöyrästi sitten vähän väärässä järjestyksessä.

Opin tästä kaikesta ainakin sen, että mieli ja keho muodostavat ihanan viekkaan ja pitkälti automaattisen kokonaisuuden, joka pyrkii vähentämään töitä sieltä mistä mahdollista, ja mieluiten heläyttämättä tietoisuuden kelloja. En tiennyt, että olin ulkoistanut asentosarjojen oppimista niin paljon opettajalle. En lopulta edes tiennyt, että juuri sali itsessään luo kiinnekohtia, joihin huomio tarrautuu (opettajan ääni ja ohjeet, muiden ihmisten liikkeet) ja että ilman niitä kuvio onkin toisenlainen.

Hulluinta tässä on se, että opin tämän viikon kotiharjoituksista todella paljon, enkä usko että olisin artikkelista huolimattakaan kokeillut kotiharjoituksia näin systemaattisesti ilman pientä interventiota. Sekin oli oppimiskokemus: tiesin, että olen jääräpäinen ja hidas muuttumaan, mutta en tiennyt, että olen sitä kaikkea myös epäsuorasti ja niin perustavalaatuisella tasolla. Että ”hei tää on hyvä juttu!” siirtyisi tietoisuuteen ja käytäntöön vasta pakon edessä. Ehkä seuraavalla kerralla osaisin jo ottaa saamistani vinkeistä vaarin ilman, että minut on ensin suljettava tunniksi pakastimeen!

Mainokset
Kategoria(t): harjoituskerrat Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Kotona harjoittamisesta

  1. Elina V. sanoo:

    Kyllä on täytynyt myöntää, että ne tosinaiset nimenomaan jaksaa motivoitua tekemään joogaa myös kotona, ilman ohjausta! On niiiin vaikea ihan oikeasti irrottaa itsensä koneesta, telkkarin äärestä tai muusta laiskottelusta ja levittää matto siihen olkkarin lattialle.

    Aika vähään on kotiharjoitukset itselläkin jääneet, mutta olen kyllä huomannut, että kunhan edes silloin tällöin saa aikaiseksi, ohjatussa harjoituksessa oleminenkin helpottuu. Voi tehdä liikkeet sujuvammin oman hengityksen tahtiin, kun kotijoogasta skarppautuneena ihan oikeasti muistaa, mitä milloinkin on tulossa.

    Minullakin kotiharjoitus on aina ohjattua lyhyempi, mutta en sanoisi, että se johtuisi aina fuskaamisesta (joskus kyllä!), vaan siitä, että silloin harjoituksen oikeasti tekee oman hengityksen tahtiin. Voin kertoa, että aurinkotervehdys B ei todellakaan mene ihan yhtä rauhallisesti hengitellen kuin mitä ohjaaja ajattelee – puuskuttaessa vauhti vähän kasvaa…

    Tänään aamupäivällä olin tosi reipas ja tein ensimmäistä kertaa kotona pidemmän sarjan (meillä sitä kutsutaan alkeisjatkoksi, en tiedä, miten siellä Helsingissä nuo menee, käsittääkseni teidän alkeet on ainakin paljon pidempi kuin täällä). Ja olipa hienoa! Sain isoja kiksejä päälläseisonnan harjoittelemisesta ihan omassa rauhassa. Tunnilla ei aina oikein kehtaa yrittää, ei kiinnostaisi rojahtaa edessä joogaavan päälle… Ja aamun niska-hartia-jumi oli tiessään!

    Inspiraatiota ja motivaatiota myös kotijoogaan toivotellen,

    Elina

    • jooganna sanoo:

      Näinhän se on, minulla on aina taipumus luetteloida tosinainen-kategoriaan kaikki se, mihin omat rahkeet ei riitä (esim. joka päivä salilla ravaaminen)! Ja sitten olen hämmästynyt kun minäkin pystyn johonkin, oho.

      Luulen että kykin itse vielä perus-alkeistasolla aika pitkään, mahdollisesti maailman tappiin. 😀 Oliskohan se sisällöltään kuitenkin samantyyppistä kuin teilläpäin? Meillä alkeistuntiin kuuluvat nuo sivulaitaan pistämäni asanat, mutta sitten on vielä alkeis 2 -tunteja, joissa joitakin asentoja laajennetaan ja päälle heitetään niska-hartiaseisonta. Alkeisjatko on siitä vielä sitten erikseen, ja siihen kuuluu tosiaan päälläseisonta jos muistan kamujen kertomuksia oikein. Alkeis2 taitaa jäädä jonnekin sinne perusteiden ja jatkon välimaastoon… Kokeilin sitä pari kertaa viime vuonna, mutta vaikka asanat ihan jotenkuten sujuivatkin, tuli silti tunne että ei vielä.

      Onpa ihana kyllä kuulla kokemuksia joogailustasi! Kotiharjoitus on tosiaan ihan erilainen kokemus kuin ohjatusti joogaaminen. Antaa paljon, mutta vaatii myös hurjasti! Paljon tsemppiä siihen ja erityisesti päälläseisontaan…! 🙂

  2. HannaS sanoo:

    Vau Anna! Joogit levittävät mattonsa myös kotona, joogan harrastajat vain salilla 😉 Suosittelen ehottomasti kotiharjoittelua osana joogaviikkoa. Kuten varmaan jo huomasit, saat harjoituksesta paljon enemmän (tai ainakin aivan eri tavalla) irti, kun teet sitä oman hengityksen tahtiin. Silloin voit hakea rauhassa oikeita linjauksia, ja myös viipyä jossain asanassa vähän pidempään, jos hyvältä tuntuu. Samalla joudut opettelemaan asanasarjan, eikä vaadi montaakaan viikkoa, niin se tulee selkärangasta. Samalla madallat kynnystäsi astella mysore-tunnille, jota ehdottomasti suosittelen sulle hetimmiten. Mysore-tunnilla myös opettaja pystyy paremmin tarkastella harjoitustasi ja auttaa sinua siinä juuri sen mukaan, mikä sulle ja kropallesi voisi missäkin kohtaa olla sopivinta.
    Tosi mukavaa muuten, että jaat joogamatkaasi tässä blogissa! Inspiroivaa ja rohkaisevaa varmasti monelle!

    • jooganna sanoo:

      Paljon kiitoksia kannustuksesta! 🙂 Kotiharjoittelu on tosiaan tuonut aika mielenkiintoisen uuden puolen harjoittamiseen. Kesti sitten sellaiset puoli vuotta havaita tällainenkin mahdollisuus. 😀 Siitäkin huolimatta tuntuu, että tämä meni juuri oikeassa aikataulussa. Nyt on jotain todellista pohjaa havainnoida, miten keho ottaa harjoituksen vastaan – ihan alussa se olisi taatusti ollut aika sekopäistä ”mä tiedän tän jutun” -suoritusheilumista ilman aitoa havainnointi- ja pysähtymiskykyä. Tällä kropalla se olisi varmasti tarkoittanut jonkin paikan rikkoutumista ennemmin tai myöhemmin, nyt mennään vähän terveemmällä pohjalla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s