En voi oikein sanoa, että vuotta 2017 tulisi ikävä. Se meni nopeasti ja ainakin tuntui siltä, että melkein koko ajan oli jotain ongelmaa kropan kanssa jossakin kohtaa. Voi tietysti olla, että vedän nyt johtopäätöksiä hiukan isosti, mutta ainakin blogissa jokainen harvakin postaus tuntui olevan lähinnä purnaamista milloin mistäkin krempasta. Örpöti örpöti selkä, jalka, käsi.
Koko vuoden osalta harjoitukset menivät näin:
On kai vähän koomista, että harjoittelin lopulta vähemmän kuin viime vuonna, jota pidin sentään sattumusten multihuipentumana niin lähiympäristön kuin oman elämänikin osalta. Vaikka tällainen harjoitusseurailu ei ole (edelleenkään) harjoitukseni tarkoitus, saan taulukosta tiedon lisäksi myös vähän lohtua.
Itsestäni tuntui siltä, että vuosi meni harakoille. Ei se ehkä jatkuvuuden kannalta nyt ihan toivoton kuitenkaan ollut, vaikka koko vuoden keskiarvo huitelikin jossain 3-4 viikoittaisen harjoituksen välillä (ja se ei siis määränä toteutunut joka viikko). Takkuista meno näkyy olleen läpi vuoden, huhtikuun huippukin koostui lähinnä lyhyistä kotiharjoituksista.
Alkuvuoden osalta näkyy hyvin se, että kropan kiukkuisimmat ongelmat eivät olleet vielä läsnä, ja miten toisaalta kevät-kesällä homma lähti kierimään alamäkeen. Moniin asanoihin tuli ihan heittämällä vuoden tauko, joka varmasti jatkuu vielä pitkään.
Viime vuoden aikana kenkkuili siis toispuoleisesti niin alaselkä (jos vaikka en enää raahaisi helkkarin painavia tavaroita yhdellä kädellä ympäriinsä), polvi (jännittävästi juuri silloin, kun en harjoitellut paljonkaan mutta istuin senkin edestä), ja olkavarsi sekä olkapään että hauiksen puolelta (punnerrukset päin puuta + taipumus nukkua käsi mahdollisimman epäergonomisessa asennossa).
Näiden vuoksi ykkösen istumasarjassa on edelleen mukautusta lähinnä polven taittamisen osalta, ja kokonaan poissa ovat edelleen Janu B ja (polvelle samankaltainen) C sekä molemmat Baddha konasanat.
Tein kakkosta joskus Ardha matsyendrasanaan (alkupuolelta on aina puuttunut Bhekasana, sillä en ole saanut sitä), mutta nyt siitä ovat olleet pitkään poissa kaikki paitsi Shalabhasanat, molemmat Dhanut ja Ushtra. Laghu kai palailee myös pätkittäin, etureidet ovat vaan nyt jo niin tiukat ettei ole mitään asiaa alas asti.
Heitin olkavarttani kuunnellen vielä vuoden lopulla muutaman asennon, joissa kädet viedään pään yli tai sen yläpuolelle (Prasarita padottanasana C, iso silta, päälläseisonta). Tämä tepsi olkapään / olkavarren pitkäaikaiseen oireiluun niin tehokkaasti, että sain taas onnitella itseäni paitsi tyypillisestä tuppisuisuudestani salilla (opettajien on vähän vaikea auttaa jos oppilas ei sano mitään), myös käsittämättömän hitaasta omasta sytytyksestä. Oireiluahan oli jatkunut varmasti jo yli kaksi kuukautta siinä vaiheessa, kun kaksi pientä aivosoluani vihdoin kohtasivat pääni yössä ja tuli mieleen että jaa niin, voisin ehkä jättää pois sellaiset asanat jotka provosoivat ongelmaa? No niinpä. Nyt oireilu alkaa olla jo niin olematonta, että olen hiljattain uskaltanut jopa kokeilla päälläseisontaa uudestaan. Iso silta saa olla poissa vielä vähän pidempään, sillä se tuntui olevan noista edellä mainituista olkavarrelle hankalin.
Jos voisin toivoa uudelta vuodelta jotain niin ehkä sitä, että se kulkisi vähän terveemmin. Kaiken keskellä sain kuitenkin tästä vuodesta taas kerran hyvän opetuksen siitä, että harjoitus pysyy mukana, vaikka elämäntilanteet ja kehontilanteet vaihtelevat.
jooganna 